Tuhansia vuosia sitten keksittiin että monsuunisateiden aikaan kerätään maahan syntyneihin kalliokuoppiin mahdollisimman paljon vettä, että sateiden jälkeen pärjätään vaikka kokonainen vuosi ellei uusia sateita tulisi. Sitten nykyihminen ja tämän tarpeiden tyydyttäminen. Tälle ei riittänyt enää puhdas vesi vaan tämä alkoi täyttämään näitä koloja tekemällään jätteellä ja piilottamalla roskiaan maan sisään. Historian kirjoituksessa siirryttiin sivun verran lähemmäs nykypäivää.
Meitä hyvinvointivaltioon syntyneitä on alusta saakka opetettu erinäisten opetussuunnitelmien mukaan, ja meitä monia yhdistää se että olemme joutuneet opettelemaan mm. Kreikassa ja Roomassa temppeleissä käytettyjen toisistaan eroavien pylväiden nimiä. Hyvä nekin on tietää, mutta miksi opetus ihmisyydestä ei olisi voinut uloittua 3000 - 5000 vuoden sijasta jopa yli 10 000 vuoden taakse? (Lähde 1.)
Tuohon aikaan jolloin ihminen todella alkukantaisesti asuessaan on jo ymmärtänyt että yhdellä taholla ei voi olla enempää esimerkiksi puhdasta vettä. Tuohon aikaan jolloin on osittain todistetustikkin ollut jo tulipesiä ja asumuksia, ihmiset ovat ymmärtäneet ettei majoituksiin voi rakentaa liian suurta uunia, koska myöhemmässä vaiheessa muuten polttopuut olisi noudettava liian kaukaa asutuksesta.
Muuten kuin logistisesti tuo ajatus ei eroa tästä päivästä. Vain koska kaikkea on saatavilla, niin meiltä eurooppalaisilta muassaan unohtuu perustarpeiden hankintamallit. Ei meidän tarvitse itse muuta kuin maksaa, niin asuntomme on sosiaalisen alueemme suurin ja kallein. Mihin ihminen sitten tarvitsee valtavasti tilaa? Ruokkimaan luomaansa statusta tärkeämpänä ihmisenä?
Taho joka tuo ideoillaan ja innovatiivisillä ajatuksillaan töitä ja hyvinvointia ympärilleen, on tarpeellinen. Ihminen jonka hyvinvointi kumpuaa omasta tai toisen luomasta ideasta, ohjeesta tai mallista ja jota eteenpäinvievät aivan vieraat tahot, eivät nauti ehkä niin suurta luottamusta tai suosiota ryhmässä, vaan tätä ennen herää kateus.
Yhtä kaikki. Tarkoitukseni oli nyt tuoda vain muistutus vuosituhanten takaa; -Ihmiset ovat pärjänneet asutuksissa, jotka ovat nykyään jo merien pohjassa. (Tämä on faktaksi todistamaton, mutta vahvoin kuvatodistein osoitettu seikka, liekkö mahdollisesti mannerlaattojen elämisestä johtuvaa...)
Tai sitten noin 17 000 - 10 000 eaa on rakennettu jo viemäröintiä ja muunlaista kevyttä infrastruktuuria. Nykyihminen voisi tietotaidollaan, tutkimustuloksillaan, osaamisellaan, laitteillaan ja kaikilla eri osaamisen aloillaan rakentaa toimivaa infrastruktuuria maanosista riippumatta aivan globaalisti. Silti ihminen rakentaa vain korkeampia muureja suojaamaan omaa itseään ja omaisuuttaan? Raha menee rahan luo ja valta seuraa suvuissa. Uskoakseni miljardit ihmiset häviävät maapallolta ennen kuin ihminen jälleen ymmärtää sen että ihmisikä maapallolla kestää kehityksen kasvamisesta huolimatta vain keskimäärin 30-70 vuotta. Yleinen elinikä on kasvanut valtavasti viimeisten vuosikymmenten aikana, ja se myös tarkoittaa sitä että nykyihmisellä olisi resursseja toimittaa hyvinvointia myös sitä tarvitseville alueille, jos tämä itsekkyyttään ja ahneuttaan ajattelisi edes hieman pidempään ja avarakatseisemmin. Mutta toistaiseksi ihmiseen vaikuttaa vielä aaltoliikkeenomainen tarve ajatella ensisijaisesti itseään. Seuraava suurempi - historian kirjoihin mahtuva tapahtuma saattaa muuttaa tilannetta taas ehkä lähemmäs lähtökohtaa, jossa otetaan huomioon toinen ihminen, aivan tuiki tuntematonkin.
Lähteet:
1. http://www.mv.helsinki.fi/home/jphakkin/Sivilis.html
