Turku ja tori ja parkki. Torilla viihtyy juoppo ja narkki.

Toriparkin puolestapuhujat ilmoittavat ryhdikkäästi että veronmaksajien rahoja ei kulu tähän projektiin. Kunnes kovat faktat on pöydässä, on turha väittää ettäkö yksityinen sektori vastaisi pienelläkään vastuulla hommasta. Vaikka he näin päätöksenteon hetkellä tätä uskottelevat niin faktat varmistuu vasta kun tuo parkkihalli on toteenpantu.

Torin avaamista on puolusteltu vähättelemällä vastustajien argumenttien keveyttä. Tosin puolustavilta puuttuu yhtälailla osoitetut faktat. Lisäksi heillä monella on henkilökohtainen motivaatio saada toriparkki.

Koska näin on, niin neuvoa antava kansanäänestys ei varmasti olisi huono vaihtoehto. Näin pitkittyneen prosessin päätökseen saattamiseen luulisis käytettävän kaikki mahdolliset keinot, mutta ei. Kansaa ei virallisesti kuulla / haluta kuulla. Kumman tulisi painaa enemmän, subjektiiviseen varallisuuteen perustuvaa tahtoa vai kansalaisten tahtoa? Tori on kansalaisten - Ei toriparkki oy:n hallituksen jäsenten omaisuutta.

Jos ja kun työt nyt kuitenkin aloitetaan ja kesken montunteon sattuu jotain, ja yksityinen nostaa kädet pystyyn ja sanoo että nyt rahahanat ovat kiinni? Entä sitten? Vaihtoehdot ovat vähissä. Jättää auki tai sulkea verovaroin. Keskustassa on joka kesä eerikinkatu auki putki-, sähkö- ja viermäritöiden vuoksi. Kuvitellaanko yleisesti ettei yliopiston-, kauppias- ja aurakadun alla, sekä torin alla kulje kunnallistekniikkaa ristiin rastiin. Jos pinta kuuluu kaupungin maksettavaksi, niin pelko on konkreettinen että turkulainen veronmaksaja osallistuu aika nopeallakin kaavalla toriparkin rakentamiseen.

Objektiivinen intuitio sanoo että toriparkin rakentamispäätöksen mennessä läpi, homma tulee kauniista ja vakuuttavista väittelyistä huolimatta menemään ikäänkuin reisille. Jollain tavoin. Ja tämä tietää menetystä veronmaksajille.
Esiälykkäänä tunnetussa päättäjäkuntana turussa onkin nyt aloitettu jo koulujen sulkeminen ja muiden julkisten palveluiden leikkaaminen.

Meitä on muutama työtä tekevä taho, jotka ovat päättäneet viedä veroeuronsa naapurikuntiin, jos tällainen savihauta todella aiotaan ampua keskelle Hansa-kaupunkiamme.

Antti Rantanen (Turkulainen 8.-9.11.) kirjoitti ettei kapitalisti tekisi huonoja kauppoja. Ei varmasti. Kapitalisti voisi tehdä kuvitteellisessa tilanteessa niin, että kaiken tarmonsa käyttäen rakennuttaisi väkipakolla toriparkin keskelle kaupunkia. Sattuvasti vielä hyvin arvokkaiden kiinteistöjen välittömään läheisyyteen. Parastahan vielä olisi jos Toriparkki Oy:tä virallisesti edustavat ja puoltavat omistaisivat torin ympäristöstä kiinteistöjä, kuten kauppalehdestäkin on avoimesti luettavissa.

Toriparkkia vastustavilla ei ole rahallista taustavoimaa, kuten puolestapuhujilla on. Mainittakoot nyt että Toriparkki Oy:n hallituksen puheenjohtaja H. Vaisteen tulot ovat viimeisen kymmenen vuoden ajan vastanneet vain kerran alle sadan (79) suomalaisen vuosituloa. Yhdeksänä vuotena ansiot ovat olleet 128 - 339 suomalaisen vuositulojen verran. Myönnän että oma röyhkeyteni olisi noilla luvuilla myös korkeammalla, ja kiinnostukseni yleisestä mielipiteestä toriparkki-piirrustusten alimmalla tasanteella.
Toriparkkia vastustavilla tahoilla ei ole kuin objektiivinen näkemys kokonaiskuvasta ja rehti pelko siitä ettei yksityisen lompakko olekkaan niin avoin kun mainostetaan. Erityisesti jos / kun ongelmia esiintyy. Puhumatta toriparkin rakentamisen esteellisyyteen johtavista ongelmista kesken projektin.
Toriparkista äänestää niin pieni ryhmä, ettei ilman kansanäänestystä saada milloinkaan tietää mikä kansalaisen todellinen tarve on parkkihallille keskelle tyhjää keskustaa. Jos lasketaan ravitsemusliikkeet pois, niin aika vähäinen on toriparkin tarve.

Torin ympäristö autioituu eli kiinteistöjen yhtiövastikkeet kohoavat sitä mukaa kuin yrityksiä poistuu? Tämä taas voi johtaa pakon sanelemiin vuokran nostoihin, joka taas taloustilanteen tuntien saattaa hyvinkin autioittaa toriympäristön asuintalojakin?  Nyt kun näitä ylihinnoteltuja, palveluista kaukana olevia kaupunkiasuntoja myydään, ei ylihinnalle löydy keskustasijaintia parempaa syytä. Jos hintaan ja myynti-ilmoitukseen voi lisätä option torin alaisen parkkiluolan parkkitarjonnasta, niin kukaties... miljardööri-oligarkit tulevat ja ostavat turun?

Nopeasti voi tarkastaa että internet on täynnä "Ei toriparkki"- tyylisiä hakutuloksia, kun taas kirjoittaa "kyllä toriparkille" niin ei löydy kuin nuo samat kielteistä linjaa edustavat sivut.
Eli jos te aiotte äänestää toriparkin puolesta, niin pyrkikää nyt huolehtimaan että pääomistajan vastuu säilyy ainakin 10, 20 tai jopa 30 vuotta..? Kiinteistöjen myyntikielto tjs? Muussa tapauksessa tämä nyt näyttää vain siltä että turkulaiset päättäjät ovat bulvaaneja todellisten hyötyjen kerääjien toimesta.


"Joka toiselle kuoppaa kaivaa, joka toiselle ei..."

Lisäksi toriparkkiin tulisi upota ensisijaisesti vain paikallisia lapioita. Jos ja todennäköisesti kun tuo tori tuosta avataan ilman kansalaisten mielipidettä, niin ainakin työllistävä vaikutus tulisi ensisijaisesti suunnata paikallisiin toimijoihin. 

Tietoisuutta ja toimintaa, vai?

Ristiretket ovat yhä, satoja vuosia jälkeen aihe josta kollektiivisesti syytellään kristittyjä... Vastakkainasettelu ei liene relevanttia, vielä...

Internet on yhä hektisemmässä maailmassa televisiota parempi lastenvahti. Keitä siitä käy kiittäminen, en tiedä, mutta ohjelma sieltä ei lopu...
Yllä googlesta poimittu erittäin soft-pätkä aiheesta, jota n. 11-13 vuotiaat pojat bussissa eilen kännykät kädessään nauroivat.

Jemmatkaa perinteet tai revitään PÄÄT IRTI!

Vaalien lähestyessä alkaa taas taivaalla lentää paska

Eurooppalainen kansa pääsee jälleen äänestämään. Suomen kohdalla kohta 20 vuotista taivaltaan viettävä EU-jäsenyys on samalla viivalla monen normaalin 20 vuotiaan ihmisen kanssa. Mielipiteitä ja ajatuksia on, mutta vailla objektiivista tietoa ja näkemystä. Joukko äänestäjiä hajaantuu vuosi vuodelta etäämmäksi toisistaan ja alkaa se jokavuotinen loan heitto.

Mahvataa seurata kuinka suomen kokoisessa maassa puoluetasolla voidaan olla niin kaukana toisistaan, ettei edes järkevää keskusteluyhteyttä löydetä, vaan oma vaalityö on vuodesta toiseen - ei ratkaisujen etsimistä vaan kilpailevan puolueen ehdokkaiden virheiden metsästystä.
Nettiin luodaan sivuja muiden virheistä, facebook-kommenteista ja blogeista leikellään yksittäisiä lauseita kuvankaappauksella irti itse asiasta. Toki näin toimiessa on hankala löytää sellainen järkevä tie valita se oma äänestettävä.
Äänestin itse muinoin pienpuolueen jäseniä. Sellaisia, joiden toivoin pääsevän esille päätöksenteossa. Nyttemmin kun seuraa näiden pienpuolueiden arvoja, on helpottavaa huomata, että puoluekannan muutos ei ollut lainkaan huono idea. Tai sitten en vain itse näe enää metsää puilta.

En vain voi olla noteeraamatta sitä tosiseikkaa - puolueita sen suuremmin mainitsematta - että aina kun lähestyy vaalit, niin sen sijaan että keskityttäisiin täydellä tarmolla omaan ohjelmaan, niin vaalien lyömäaseeksi löytyy aina tapa mustamaalata kilpailevaa puoluetta.
Urheilussa häviävä joukkue sortuu monesti ylilyönteihin ja turhiin jäähyihin. Tänä päivänä politiikassa on sama mantra. Kun syvällä sisimmässä huomataan ettei omat panokset riitä enää kilpailevan puolueen peesaamiseen, niin aletaan heittää paskaa. Mitä raflaavampaa provokaatiota, sen parempi. Faktoja ei tarvitse tarkistaa, koska kuvitellaan että äänestäjälle riittää että oma puolue osaa kollektiivisen perseilyn parhaiten.
Tämän päivän hitti oli netissä julkaistu kuva ihmisen päästä, joka oli irtileikkaantunut ruumiistaan. Kontekstina oli Venäjän uhka läntiselle euroopalle. Mauton "uutinen" oli mielestäni loukkaus tuolle onnettomalle uhrille, jonka elämä oli toisen uutisen mukaan päättynyt jo 2011 Etelä-Amerikassa tapahtuneessa liikenneonnettomuudessa. 

Mikäli tämänkaltaiseen perseilyyn olisi syyllistynyt jokin taho valtapuolueista, olisi suvaitsevainen siipi ampunut alas varmuuden vuoksi muutaman sivullisenkin verbaalisella osaamisellaan. Mutta tämä provo jäänee torsoksi, koska muut tahot kesittyvät tekemään omaa vaalityötään, sen sijaan että etsisivät pienpuolueiden yksittäisten jäsenten virheitä jaettaviksi.

Mustan maalipurkin kera tehty vaalityö ei auta ketään vaikka se maalaajaa itseään helpottaisikin välillisesti, mutta äänen antaminen tulevissa vaaleissa saattaa tuottaa tulosta.

Suomi "huijattiin" euroopan unioniin 90-luvulla. Näin ovat monet tuolloin Kyllä-äänen antaneet sanoneet. Useat näistä ihmisistä äänestäisi tänä päivänä toisin, kun ovat nähneet minkä tien yhteinen eurooppa on kansalaisilleen antanut. Sama toistuu joka vaaleissa, kansa pystyy valikoimaan, mutta ei kilpailijoita soimaamalla.

Ihmissuhderauniot ja niiden suojelutyö

Vanhat arvot parisuhteissa ovat kääntyneet jo moneen kertaan meidän aikalaisten ihmisten työstäessä niitä uusiin uomiin. Suuren suurta surua tuottaa silti yhä erot ja parisuhteiden päättymiset. Kahden ihmisen rakkauden loppuminen tai muuttuminen platoniseksi tuntuu vuosisadasta toiseen samalta. Aivan kuin työnnettäisiin lusikkaa kurkun kautta sydämeen ja sitä kautta sekoitettaisiin tunneskaalaa niin sekaisin kun sen vain saa. 
Omakohtaiset eroni ovat olleet yksi toisensa jälkeen melkeinpä aina potenssiin kaksi. Tietenkin alati juokseva ikääntyminen luo tietynlaisen raamin parisuhteelle ja sen odotuksille. Yhtä asiaa en silti vieläkään pysty ymmärtämään, saati käsittämään;

Ulkopuolisten ihmisten puuttuminen kahden ihmisen parisuhteeseen, tai sen jo päätyttyä. Kuinka ihmiset todella jaksavat puida ja ruotia asioita niin, että parisuhteen päättymisen jälkeen vielä vuosia tulee eteen ihmisiä, joiden käyttäytyminen muuttuu kun tietoon tulee menneen elämän parisuhde.

Käsittämätöntä paskaa, ihmiset! Kun haluaa aidosti tehdä asiat niin kivuttomaksi kuin mahdollista, niin tuon lusikan varteen kokee oikeudekseen takertua kuka tahansa tuon parisuhteen toisen puoliskon tunteva ihminen. Mässäilyä ja draamaako ihmiset haluavat, vai kenties parantaa ja auttaa näitä jo eronneita ihmisiä. 
Tunteista puhuminen ulkopuoliselle on täysin kiellettyä, mikäli tuo toinen tuntee eron toisen puoliskon. Siitä alkaa vain sellainen primitiivinen auttamisen halu, joka melkeinpä tönäisee asioita pinnalle, mutta täynnä hiivaa. 
Sosiaalisen median luoma maailman minimalisointi on toinen perkele. 

Tapaat ihmisen, jonka kanssa synkkaa. Kestitset sanallisesti tätä ihmistä, ja teet arvoillesi uskollisena preparoinnin sen mukaan, mitä vaistot tätä uutta ihmistä kohtaan kertovat. Ei hätäillen, ei itsekehua jaellen, ei totuutta vääristellen, vaan aitona sinuna itsenään. Näin kaikki tulevat pidemmän päälle tarinaan keskenään, koska totuus paljastuu kuitenkin ihmisluonteesta aina. NO! Jossain vaiheessa kiusaus keskustella omassa sosiaalisessa piirissään tästä "uudesta" ihmisestä käy ylitsepääsemättömäksi, ja ta- vitun - DAA! 
"Tunnetko sä senjasen?" -Joo... "Ai jaa... no sori, mutta..." 

Mitä helvetin paskaa? Onko tällainen normaalia, tavallista ja käytöstapojen mukaista? Onko esimerkiksi tämän kahden ihmisen keskinäisen tunteminen jo niin tarpeellista ottaa selvää ennen kuin edes puhuu toiselle, että muutoin ei voi edetä? Pitääkö ottaa huomioon nykyisin kaikki mahdolliset lenkit, ketä kenetkin tuntee? 

Vuosia sitten päättynyt salamoiva suhde hakkaa vieläkin pieniä mustelmia sieluun. Sitä kun on joskus jotakuta rakastanut, niin sen vaikuttaminen nykyiseen - siivottuun elämään - tuntuu "rangaistusten" kohdalla jotenkin erityisen epäreilulta.
Kahden ihmisen eron jälkeen on ymmärrettävää mielipahaa luovaa toimintaa se, että oitis alkaa etsimään lohtua menetetyn mielitiettynsä ystäväpiiristä. Mutta mielestäni kohtuutonta on se, että vuosien jälkeen tämä "ai sä tunnet sen ja oot koskenutkin häneen"- estää uusien ihmisten tutustumisen toisiinsa.

Jos ensinen puoliso luo uusia ystävyyssuhteita, niin onko oletettava ettei näiden ihmisten kanssa voi jatkossa olla kontaktissa, koska on historiaa tuon yhden kanssa? 
Parisuhteen päättymisessä paras hetki syntyy silloin kun ymmärtää ettei toinen ollut se oikea. Siksi on tullut ero. Mutta miksi ulkopuolinen ihminen näkee vaivaa toisten historiasta ja miksi vuosia sitten kahden ihmisen välillä ollut ja päättynyt kemia vaikuttaa vielä uuden elämän aalloissa? 

Sitä en ihmiset ymmärrä. Mutta parisuhteet ja niistä puhuminen lienee samassa genressä kuin väitellä päissään uskonnosta ja politiikasta. 

Koittakaa nyt muutkin perseilijät pitää oma pää puhtaana. Sanan kuvainnollisessa ja kirjaimellisessa muodossa.

Jo joutui armas aika....

...ja kansa unohti jälleen järkensä.

Kaaaameita rahasummia kuussa tienavat ihmiset pätevät puolesta ja vastaan netin ja lehtien sivuilla siitä, onko todella tärkeää pohtia suvivirren sopimista kevätjuhlaan. 

-Siis mitä helvettiä?!

Joku kotimainen osaaja on nyt saanut päähänsä että tämä sointu loukkaa jotakuta! Ketä? Onko tälle laululle todella olemassa jo uhri? Voisiko tuo mielensäpahoittaja nostaa kättään, että saisimme konreettisesti 'ammuttua' kaikki jotka suvivirttä laulavat.

Yksi mielipide, tai lähinnä ajatus minulla olisi; 

V*tun individualisti-paskat!

Tämä maa kansoineen päivineen menee huippunopeutta niin syvälle maailman nurkkaan että vain päreet ja kirosanat lentävät. 

Missä tahansa muualla maailmassa on hienoa ja upeaa että julkisilla paikoilla on valtioiden liput näkyvillä, ihmiset ovat ylpeitä kansallisuudestaan ja kulttuuristaan. Jopa saksa. 

Mutta ei suomessa. Suomessa on aina tämä äänekäs joukko ihmisiä, jotka kipuilevat edelleen siitä syystä että Suomi ja natsisaksa tekivät sotilaallista yhteistyötä yli 70 vuotta sitten. 

Suomalaisten sotilaallinen toiminta saksalaisia vastaan tuotti miestappioita ja siviiliuhreja. Myös muutama kaupunki paloi saksalaisten tulitikkuleikeistä johtuen. 

Suomen lippu on siltikin monelle ihmiselle symboli rasismista, eikö vaan? 

Virsiä ei ole tahdikasta laulaa koska niissä mainitaan Jumala, synti, autuus, siunaus ja muita nyky-yhteiskuntaa pinnalla pitävien agnostikkojen ja maailmankansalaisten (lue kukkahattu) mieltä pahoittavia sanoja. Jopa lapsettomien huipputietäjien mielestä olisi kaikki uskonto kiellettävä ja siitä ei saisi puhua, koska lapset kärsivät, oppivat vääryyttä ja verorahoja haaskataan uskonnonopettajien palkkoihin.

Itse opin uskonnontunneilla viitteitä hyvän ja pahan erosta, ymmärsin oikean ja väärän eron ja olin lapsena likimain ainoa, jonka mieltä vaivasi kolttoset, joita aika ajoin teimme. 

Pieneläinten kohdistuvat rääkkäämiset ja vääryydet puistattivat minua, ja jo sellaisen toiminnan näkeminen pelotti, koska olin antanut tuon tapahtua.

Vanhetessani en kuitenkaan alkanut kulkea ovelta ovelle Jeesuksesta puhumassa enkä koeta vieläkään vääntää ystäväpiiriäni samaan käsitykseen jonka itse olen ympärilleni rakentanut. Se ei ole suora malli mistään kirjasta tai tarinasta, mutta yhä ymmärrän eron oikealle ja väärälle.

Meidän pitää ajatella vähemmistöjä. Totta. Me olemme vähemmistö. 

Suomen ennakkoväkiluku helmikuun lopussa 5 453 784 ihmistä. 

Maailmassa oli 6 895 889 000 ihmistä vuonna 2011 lokakuussa. Maailmassa on ihmisiä 1264,4 kertaa koko suomen kansa. Jos täällä asuvat individualismin kannattajat myyvät suomalaisuuden pois pala palalta ja samalla puukottavat vieressä istuvaa, koska tämä pitää suomalaista kulttuuria edes jossain arvossaan, niin maailma on valmis meille.

Maailmassa on alla olevan taulukon mukaan kymmenkertainen määrä uusien uskontojen kannattajia. Buddhalaisia melkein satakertainen määrä. Kaiken kieltäviä ateisteja löytyy yli kaksikymmenkertainen määrä, juutalaisia kolminkertainen määrä, vaikka ovat kautta historian olleet uhrin asemassa. Muslimeja maailmassa on 290 kertaa enemmän kuin suomalaisia.

Maailman uskontotilasto (koko maailman väestöstä) näyttää suuntaa-antavasti seuraavalta:

• kristittyjä on eniten, 2325 milj., 33,0 prosenttia,
• muslimeja 1583 milj., 22,4 prosenttia,
• hinduja 969 milj., 13,7 prosenttia,
• uskonnottomia 661 milj., 9,3 prosenttia,
• buddhalaisia 473 milj., 6,7 prosenttia,
• kiinalaisperäisten uskomusten kannattajia 467 milj., 6,6 prosenttia,
• kansanuskontojen kannattajia 264 milj., 3,7 prosenttia,
• ateisteja 136 milj., 1,9 prosenttia,
• uusien uskontojen kannattajia 63 milj., 0,9 prosenttia,
• sikhejä 24 milj., 0,3 prosenttia,
• juutalaisia 15 milj., 0,2 prosenttia,
• muita 72 milj., 1,3 prosenttia

(http://www.ekumenia.fi/ekumenian_tietopankki/tilastoja/uskonnot_maailmalla_2012/)

Joten kyllä me mielestäni voisimme pitää ihan ylpeänä sitä pientä ja nuorta kulttuuria yllä, jonka jotkut tahot ovat tänne käsipelein luoneet. Vieläpä melko lyhyessä ajassa. 

Rasismikorttia heilutteleville kaikkitietäville tahoille viittaan kintaalla. Teoksellani ja kirjoituksellani ei ole mitään tekoa kenenkään syntyperään, rotuun, siviilisäätyyn tai seksuaalisuuteen liittyen. Tämä teksti syntyy pelkästään siitä padosta jonka suomalaiset itse luovat käytöksellään. Meillä on niin järjettömän huono itsetunto, ja se liittyy usein kansamme verrattaen pieneen ikään. Suomen ilmasto on ollut kautta historian hyvin epäedullinen räjähdysmäiseen väestönkasvuun, mutta jollain tavoin tänne on joku onnistunut kodin luomaan. Tänä päivänä kun skanskat ja ncc:t tekevät valtavalla tuloksella blokki-taloja ihmisille, tänne on hyvä ja verrattaen helppo asuttautua kenen tahansa. Ikävintä siinä on se, että kun oma atmosfääri on rullattu kelvolliseksi, niin alkaa huutelu. Parannetaan maailmaa säännöillä, kielloilla ja teennäisillä "mikä on oikein"-teeseillä. Takerrutaan likimain täysin itselleen kuulumattomiin pikkuseikkoihin ja halutaan muuttaa niitä sen arvon mukaan, jonka itse on aikuisikäisenä onnistunut sisälleen kasvattamaan. 

Individualismi, yksilöllisyys ja vahvaksi itsetunnoksi naamioitu perseily on kokenut nyt silmissäni sen verran rajun inflaation, etten toden totta osaa enää arvostaa kuitein luotua omalaatuisuutta. Arvostan tietoa ja taitoa. En sellaista osaamista jolla halutaan rajoittaa ihmisten vapautta esimerkiksi laulaa virsi kevätjuhlassa.

Sinä päivänä kun ihminen saa itse valita: 

Tässä esimerkki viinan viihdekäytöstä. 

Tässä esimerkki kannabiksen viihdekäytöstä.