Mahvataa seurata kuinka suomen kokoisessa maassa puoluetasolla voidaan olla niin kaukana toisistaan, ettei edes järkevää keskusteluyhteyttä löydetä, vaan oma vaalityö on vuodesta toiseen - ei ratkaisujen etsimistä vaan kilpailevan puolueen ehdokkaiden virheiden metsästystä.
Nettiin luodaan sivuja muiden virheistä, facebook-kommenteista ja blogeista leikellään yksittäisiä lauseita kuvankaappauksella irti itse asiasta. Toki näin toimiessa on hankala löytää sellainen järkevä tie valita se oma äänestettävä.
Äänestin itse muinoin pienpuolueen jäseniä. Sellaisia, joiden toivoin pääsevän esille päätöksenteossa. Nyttemmin kun seuraa näiden pienpuolueiden arvoja, on helpottavaa huomata, että puoluekannan muutos ei ollut lainkaan huono idea. Tai sitten en vain itse näe enää metsää puilta.
En vain voi olla noteeraamatta sitä tosiseikkaa - puolueita sen suuremmin mainitsematta - että aina kun lähestyy vaalit, niin sen sijaan että keskityttäisiin täydellä tarmolla omaan ohjelmaan, niin vaalien lyömäaseeksi löytyy aina tapa mustamaalata kilpailevaa puoluetta.
Urheilussa häviävä joukkue sortuu monesti ylilyönteihin ja turhiin jäähyihin. Tänä päivänä politiikassa on sama mantra. Kun syvällä sisimmässä huomataan ettei omat panokset riitä enää kilpailevan puolueen peesaamiseen, niin aletaan heittää paskaa. Mitä raflaavampaa provokaatiota, sen parempi. Faktoja ei tarvitse tarkistaa, koska kuvitellaan että äänestäjälle riittää että oma puolue osaa kollektiivisen perseilyn parhaiten.
Tämän päivän hitti oli netissä julkaistu kuva ihmisen päästä, joka oli irtileikkaantunut ruumiistaan. Kontekstina oli Venäjän uhka läntiselle euroopalle. Mauton "uutinen" oli mielestäni loukkaus tuolle onnettomalle uhrille, jonka elämä oli toisen uutisen mukaan päättynyt jo 2011 Etelä-Amerikassa tapahtuneessa liikenneonnettomuudessa.
Mikäli tämänkaltaiseen perseilyyn olisi syyllistynyt jokin taho valtapuolueista, olisi suvaitsevainen siipi ampunut alas varmuuden vuoksi muutaman sivullisenkin verbaalisella osaamisellaan. Mutta tämä provo jäänee torsoksi, koska muut tahot kesittyvät tekemään omaa vaalityötään, sen sijaan että etsisivät pienpuolueiden yksittäisten jäsenten virheitä jaettaviksi.
Mustan maalipurkin kera tehty vaalityö ei auta ketään vaikka se maalaajaa itseään helpottaisikin välillisesti, mutta äänen antaminen tulevissa vaaleissa saattaa tuottaa tulosta.
Suomi "huijattiin" euroopan unioniin 90-luvulla. Näin ovat monet tuolloin Kyllä-äänen antaneet sanoneet. Useat näistä ihmisistä äänestäisi tänä päivänä toisin, kun ovat nähneet minkä tien yhteinen eurooppa on kansalaisilleen antanut. Sama toistuu joka vaaleissa, kansa pystyy valikoimaan, mutta ei kilpailijoita soimaamalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti